Insuliiniresistenssi

Mikä se on

Insuliiniresistenssi tarkoittaa, että solut vastaavat insuliinille heikommin kuin ennen. Verensokerin siirtämiseen soluihin tarvitaan enemmän insuliinia kuin aiemmin saman lopputuloksen saavuttamiseksi.

Olennaista on, mitä siitä seuraa: haima kompensoi tuottamalla enemmän insuliinia, ja verensokeri pysyy normaalina niin kauan kuin kompensaatio riittää. Usein vuosia. Verensokeri nousee vasta, kun kompensaatio pettää.

Missä järjestyksessä asiat muuttuvat

Tämä järjestys selittää, miksi normaali verikoe ei aina tarkoita, että kaikki on kunnossa:

1. Paastoinsuliini nousee. Kompensaatio alkaa. Mikään muu ei ole vielä muuttunut.
2. Vyötärönympärys kasvaa, HDL laskee ja triglyseridit nousevat. Nämä näkyvät ennen sokeriarvoja.
3. Aterianjälkeinen verensokeri alkaa nousta. Ei näy paastoarvossa.
4. Paastoglukoosi nousee. Kompensaatio alkaa pettää.
5. HbA1c nousee. Viimeisenä, koska se on kolmen kuukauden keskiarvo.

Tavallinen terveystarkastus mittaa kohdat 4 ja 5. Jos haluaa nähdä kohdan 1, tarvitaan paastoinsuliini.

Mikä siihen vaikuttaa

• Vatsaontelon sisäinen rasva on vahvin yksittäinen tekijä — vahvempi kuin kokonaispaino. Ks. viskeraalinen rasva.
• Lihasmassa ja liikunta. Lihas on suurin sokerin varastoija, ja lihastyö parantaa insuliiniherkkyyttä myös suoraan, insuliinista riippumatta.
• Uni. Muutama lyhyt yö riittää heikentämään insuliiniherkkyyttä mitattavasti.
• Perimä ja ikä. Alttius vaihtelee, mutta se ei määrää lopputulosta.

Mistä tämän mittaa

Insuliiniresistenssille ei ole omaa laboratoriokoetta. Lähin käytännön mittari on HOMA-IR, joka lasketaan paastoinsuliinista ja paastoglukoosista — molemmat sisältyvät HeroLab Max -pakettiin. Medissä on paastoglukoosi mutta ei insuliinia, joten HOMA-IR:ää ei voi siitä laskea.